JOUJOU "Jojje"

jatkoa

Vedin keuhkoihini suuren määrän rakastamaani tuoksua, ja pysähdyin hetkeksi.
-Hei, mikä kestää? hätkähdin, kun Melli tuli ravistamaan minua olkapäästä.
- Aa, joo. Niin, ja mun piti esittäytyykki. Anteeks. Oon tosiaan Lina Stenholm, ja ekaa kertaa täällä, niinku varmaan tajusit, naurahdin pienesti. Melli hymyili.
- Joo, ymmärsin. En muutenkaan ois tarvinnu erityisesti mitään esittelyä, kuulin kyllä kokonaan sun ja Rinen keskustelun, Melli kertoi samalla hetkellä, kun hän pysähtyi erään karsinan eteen. Katsoin hopean väristä nimikylttiä, jossa luki isoin koukeroisin kirjaimin JOU JOU, ja alapuolella lainausmerkeissä "Jojje". Nostin katseeni kylistä, ja näin oven yläpuolella kauniin punarautiaan läsipäisen ruunan, jolla oli korvat iloisesti hörössä. Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä.
-Se on niiiin ihana! hihkuin kyyneleet silmissä. En tiennyt miksi reagoin niin voimakkaasti, ehkä vain aistin jotenkin, että Jojje olisi juuri sopivin kaikista? Ja enhän ollut koskaan ennnen saanut hoitaa isompaa ponia tai hevosta.
-Noniin. Tässä se Jojje sitten on. Voisit varmaan tänään ensin harjata sen, ja putsata kaviot, sekä siistiä karsinan. Pärjäätkö itse? Melli kysyi. Nyökkäsin hieman epävarmasti.
-Okei, tule vaan rohkeesti pyytää apua jos tarviit, hän sanoi, ja lähti tallista. Päätin ensimmäisenä lähteä etsimään harjoja. Olivatkohan ne varuisteiden kanssa samassa huoneessa? Noh, anyway, lähdin kuitenkin etsimään niitä. Kun löysin varustehuoneen, olivat harjatkin siellä. Otin Jojjen harjat mukaan tallin,jossa oli paljon ihmisiä, veikkasin itse että he olivat muita hoitajia. Kävelin kevein askelin Jojjen karsinalle, ja nappasin juuriharjan pakista. Henkäisin syvään, ja avasin ruunan karsinan. Se tuli heti luokseni nuuskimaan mustien ratsastushousujeni taskuja, ja tuuppasi minua kerran turvallaan. Rapsutin sitä hetken otsasta, ja Jojje painoi päänsä syliini. En ollut kokenut koskaan samanlaista tunnetta, joten kylmät väreet kiersivät koko kehoni läpi. Olin puhjeta onnellisuudesta. Nostin ruunan pään pian pois sylistäni, ja aloin harjata sen karvaa kevein liikkein. Jojje oli kiltisti paikoillaan, mutta koitti koko ajan punkea päänsä syliini, mutta käskin sen napakasti pois. Kihnutin sen oikein kiiltäväksi, ja suorin sen takkuuntuneet jouhet kiillotusaineella ja jouhiharjalla. Pian Jojje näytti mielestäni koko tallin upeimmalta ratsulta. Putsasin vielä kaviot, joka sujui loistavasti. Tallissa oli valmiina yhdet kottikärryt, jotka otin, ja laitoin Jojjen karsinan eteen. Putsasin karsinan nopsaan, kun Melli tuli ilmoittamaan että meille jaettaisiin ponit pian tunnille. Kävin vielä Mellin opastuksella tyhjentämässä kottarit, ja sanoin Jojjelle heipat. Sitten kiiruhdimme äkkiä kartanolle missä ponit kuulemma jaettaisiin.


-Jassoo. Kaikki näyttävät olevan paikalla, Rine hymyile neljälle ensikertalaiselle iloisesti. Hymyilin itse takaisin innoissani.
-Tunneilla ette tosiaan yleensä ratsasta omilla hoidokeillanne, sillä siten opitte paremmiksi ratsastajiksi. Tänään emme harjoittele vielä mitään ihmeellistä, joten ei tarvitse jännittää, Rine rohkaisi kaikkia. Hän alkoi luettelemaan ratsujen nimiä. Melli sai ratsukseen Spotin, ja minä Mellin hoidokin Godiksen. Odotin innolla tunnin alkua.

Kirjoitan tunnista tuntipäivyriin:)

Jotenki tää kai luonnistuu….

Rojahdin tallituvan hieman räsäiselle mustalle sohvalle istumaan, ja henkäisin syvään. Isohkossa huoneessa istuivat myös Märta ja ilmeisesti vasta ihan pari päivää sitten aloittanut Maja, joka hoiti Spaita. Lisäksi huoneessa seisoskeli puhelimensa syövereihin kätkeytynyt Leia, jonka kanssa olin jo puhunut jo hiukan enemmän. Olin sopeutunut itseni mielestä aika hyvin, vaikka tiesin olevani kaikkia muita nuorempi. Silti he olivat ottaneet minut hyvin vastaan, ja puhuneet “omista” asioistaan sillä tavalla, kuin minäkin olisin jo vanhempi. Se oli kivaa, sillä tunsin kuuluvani joukkoon. Jotkut tosin saattoivat tai saattaisivat pitää minua hiukan liian äänekkäänä, mutta olin luvannut itselleni, että hillitsisin kyllä itseni, jos huomaisin jonkun olevan vaivautunut seurassani.
-Huoh… Koht alkaa kesäloma. Ootteko muuten huomannu sen lapun ilmotustaululla? Tääl järjestetään leiri, hymyilin iloisesti. Muut nostivat katseensa puhelimista ja kääntyivät katsomaan toisiaan.
-Jes! Tätä ollaan ootettu! kaikki huudahti yhteen ääneen, paitsi Märta, joka puisteli päätään.
-Mä en pääse tulemaan. Lopetan täällä, enkä käy tääl enää tän päivän jälkeen, Märtalta vierähti muutama kyynel poskelle, ja hän painoi päänsä käsiinsä. Me muut lohduttelimme häntä hetken aikaa, kunnes hän sanoi keräävänsä itsensä, ja lähtevänsä talliin. Maja, Leia ja minä lähdimme pian perässä. Kävelimme käytännössä kilpaa ilmoitustaululle, joka oli täynnä värikkäitä paperilappusia, joissa oli erilaisia mainostekstejä. Uusimman näköinen kirkkaankeltainen paperilappunen oli aseteltu taulun keskelle, jotta se näkyisi parhaiten. Raapustimme kaikki nimemme lappuun kuluneen kuulakärkikynän kanssa. Katselin onnellisena nimeäni, joka oli kirjoitettu melko suurin koukeroisin kirjaimin. Pääsisin ensimmäiselle ratsastusleirille! Olin niin innoissani. Päätin kuitenkin olla nyt intoilematta liikaa, entä jos saisinkin jonkun hevosen, jolle en pärjäisi?

Heitin lantaa Jojjen karsinasta ripein ottein, mutta en sentään hutiloiden. Olin luvannut siivota myös Haribon ja Deenan karsinat, joten alkoi tulemaan kiire. Olin kuitenkin päättänyt olla tunnollinen ja hoitaa kaikki työt loppuun. Nostin viimeisetkin lanta kokkareet kottikärryihin, jonka jälkeen jätin talikon talliin, ja lähdin tyhjentämään kärryjä. Sitten putsasin vielä kahden tamman karsinat nopeahkosti. Kävin viemässä kottikärryt lantalan lähelle, jonka jälkeen lähdin hakemaan Jojjea tarhasta. Se odotteli tarhan portilla jo innoissaan pääsyä sisälle talliin pakoon kärpäsiltä ja polttavan kuumalta auringolta. Jojje huiskutteli häntäänsä. Avasin portin varovasti ja menin sisälle tarhaan. Iso poniruuna tuli heti kerjäämään rapsutuksia ja herkkuja. Olin erittäin lähellä pehmoiseen maahan mätkähtämistä, kun Jojje tuuppasi oikein kovin päällään minua. Se ei sattunut, naurahdin vain vähän. Kiinnitin Jojjen riimunnarun sen ruskeaan riimuun, ja talutin hieman ehkä hitaasti etenevän ruunan aivan portin eteen. Avasin portin, ja talutin Jojjen ulos. Popkorn yritti tunkea portista ulos, mutta ärähdin sille, ja laitoin äkkiä portin kiinni. Lähdin taluttamaan Jojjea talliin. Se käveli nyt jo vähän reippaammin eteenpäin, ja nuuhki samalla toista kättäni uteliaasti.

Kun saavuimme talliin, avasin ruunan karsinanoven, ja talutin sen sisälle. Otin riimun pois Jojjen päästä, ja hain sille ostamani uudet harjat talliin. Otin suan, jolla harjasin viimeisetkin kevään irtokarvat pois suloisen rautiaan turkista. Sitten kihnutin poniherraa pölyharjalla varmaan puolisen tuntia, niin että lopulta karva kiilsi niin hohtavasti, että olin itsekin tyytyväinen työnjälkeeni. Selvitin vielä hännän ja harjan kunnolla, koska ne olivat taas jostain kumman syystä ihan rastoilla. Kun katsoin kokonaiskuvaa vähän kauempaa, silmäni näkivät ponin valkoiset sukat.
-Nehän on ihan kuraset, huokaisin. Lähdin hakemaan sientä ja vettä, jolla voisin pestä jalat. En viitsinyt viedä Jojjea ulos, koska pelkästään jalat piti putsata. Kun vihdoin sain löydettyä tarvitsemani välineet, kuurasin Jojjen valkoisia sukkia varmaan jonkun 20 minuuttia, kunnes ne hohtivat kirkkaasti. Kuivasin jalat vielä kuivalla rätillä, ja sitten putsasin kaviot. Katselin läheisessä karsinassa, kun Leia taisteli Pommacin kanssa siitä, kumpi oikein määräsi. Halasin Jojjea aurinkoisesti. Nyt tajusin, mikä onni oli saada hoitaa niin kilttiä ja eloisaa ponia kuin Jojjea. En olisi milloinkaan vaihtanut sitä yhteenkään toiseen ratsastuskoulun poniin, vaikka en ollut vielä hoitanut sitä kauaa.
-Me pystytään vielä joskus mihin vaan, kuiskasin ponin pörröiseen korvaan, ja huomasin samalla että se kuunteli.