2. Laitumelta hakua
Oli kulunut pari päivää siitä, kun Rine oli kirjannut minut Athenan hoitajaksi. Sen jälkeen en ollut käynyt tallilla, mutta päätin nyt mennä. Ties mitä Rine ajattelisi, jos olisin Athenan hoitaja, mutten kävisi tallilla. Äitini oli ilostunut kuullessaan siitä, että olin saanut hoitohevosen, vaikkei se oikea tarkoitukseni ollutkaan.
Tänä päivänä menin äidin kyydillä tallille, samalla kun hänellä olisi jotain asioita hoidettavanaan keskustassa. Äiti jätti minun Rävdalan pihaan ja ajoi sitten pois. Kannoin selässäni sitä minun punaista Kånken-reppuani. Rine oli silloin, kun olin ryhtynyt Athenan hoitajaksi, näyttänyt minulle tallituvan. Minulla on jo kaappikin siellä... kävelin suoraan tallitupaan. Aukaistuani oven, näin sohvalla kolme tyttö. Hoitajia he varmasti olivatkin. Yhden heistä olin nähnyt silloin, kun olin käynyt täällä ensimmäisen kerran, kaksi muuta olivat vieraita. Tyttö, jonka olin jo nähnyt, söi parhaillaan voileipää, jonka välistä pursusi hieman ulos juustoa. Hän kääntyi katsomaan oven suuntaan ja huomasi minut.
"Hei", tuo tervehti. Kaksi muuta katsoivat myös minuun ja tunsin oloni hiukan ahdistuneeksi kolmen hoitajan katseiden alla.
Kyllä se siitä, yritin rauhoitella itseäni.
"Hei", kaksi muuta sanoivat. Minun olisi nyt ehkä pakko esitellä itseni...
"Hei", tervehdin ja lisäsin hieman arasti, "Märta Grönholm."
"Ai, sä oot se Athenan hoitaja", yksi tytöistä hihkaisi, "Rine taisi mainita sinusta eilen. Niin ja mä olen Lina."
"Athena on kiva poni", tyttö, joka söi voileipää hymyili, "Mä olen Bea, Bea Ingersson."
Lina ja Bea vaikuttivat arviolta 11-13-vuotiaita, mutta kolmas tyttö oli selvästi vanhempi. Minuakin hiukan vanhempi.
"Tervetuloa", hän hymyili, "Mä olen taas Olivia."
Uskaltauduin hymyilemään hieman. Oli kivaa, kun minut oli hyväksytty näin helposti mukaan, ainakin nämä kolme.
"Tuolla on muuten limsa-automaatti yläkerrassa", Olivia vinkkasi silmää räpäyttäen.
Kello oli noin viisi iltapäivällä, kun tallituvan ovi aukesi ja joku mies kurkisti sisään.
"Nyt tytöt kipin kapin auttamaan minua hakemaan hevoset ja ponit pois laitumelta", mies sanoi esittäen mukamas tomeraa. Jätin puoliksi juodun limonadilasini yhdelle pöydistä.
"Hän on Tom, Rinen aviomies ja toinen tallinomistajista", Bea kuiskasi minulle samalla, kun kävelimme ulos miehen perässä. Menimme hakemaan vielä riimuja ja riimunnaruja.
"Jospas se Märta hakisi sisälle, vaikka Athenan ja Fellan", Tom ehdotti ja ihmettelin mistä hän tiesi nimeni, "Hae se Fella ensin, sitten vasta Athena."
Laitumille tullessamme, seuraan liittyi myös Klara-niminen tyttö, joka oli alkanut kuulemma hoitamaan Robinia samoihin aikoihin kuin minä Athenaa. Kannoin käsissäni Fellan riimua ja riimunnarua.
"Kuka on Fella?" kysyin Tomilta ja uskoin että se olisi ehkäpä joku söpö shetlanninponi tai islanninhevonen.
"Fella on tuo ruunikko tuolla, tuo ruuna", Tom sanoi ja osoitti kädellään jotain ruunikkoa hevosta vähän kauempana. Olin melkein pyörtyä. Fellahan oli puoliverinen tai ainakin joku sen tapainen. Minuakin korkeampi...
"Fella on oikeastaan tosi kiltti, ei huolta", Tom naurahti. Kävelin rauhallisesti Fellan luo. Se tuijotti minua suurilla silmillään.
"Kävelin rauhallisesti Fellan luo. Se tuijotti minua suurilla silmillään."
"Hei vain poika", sanoin rauhallisesti, "Hieno Fella, tosi hieno."
Äänestäni kuului kuitenkin pieni ujostus, mutta toivoin ettei se tarttuisi nyt Fellaan. En ollut vain tottunut olemaan tälläisten isojen hevosten kanssa, edellisellä tallilla kaikki olivat olleet maksimissaan 155 senttimetriä. Laitoin riimun Fellalle päähän mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin varoin satuttamasta ruunaa. Tahdoin jo että tämä olisi nopeasti ohi ja pääsisin hakemaan sitten Athenaa.
Tom tuli näyttämään minulle missä Fellan karsina olisi. Ruuna oli onneksi ollut koko ajan kiltti ja rauhallinen, minun tyylini tavallinen. Vein Fellan sen karsinaan ja irrotin riimun ruunan päästä. Taputin sitä vielä lavalle, ennen kuin lähdin hakemaan sitten Athenaa.
Athena seisoi laitumella jonkun shetlanninponin lähellä. Kutsuin Athenaa nimeltä. Tamma nosti päänsä ruohikosta ja höristi kiinnostuneena korviaan.
Kas kukas hän on, tuntui Athena miettivän. Se otti pari askelta minua kohden, mutta sitten pysähtyi.
"Athena", kutsuin sitä uudestaan. Nyt vuonohevonen tuli jo luokseni. Taputin sitä lavalle.
"Hyvä tyttö, hyvä", sanoin Athenalle lempeästi. Sujautin sille riimun päähän, tai oikeastaan Athena työnsi päänsä sisälle riimuun. Kiinnitin vielä riimunnarun paikoilleen ja lähdimme kohden tallia.
Athena käveli rauhallisesti vieressäni. Joku kärpänen tuli pörräämään hänen ympärilleen, mutta tamma ravisti sen heti pois hännällään. Tämä olisi nyt ensimmäinen kerta Athenan kanssa, ihan hyvinhän se oli mennyt.
Suljin Athenan karsinan oven ja vuonohevonen jäi sen toiselle puolelle. Se katsoi kun suljin oven ja pärskähti hieman.
"Hieno olit", sanoin sille ja lähdin. Oli se niin suloinen, minun hoitohevoseni.
