Ruohotupsuja ja itseluottamuksen vahvistusta
Polkupyörän jarrut vihelsivät kimakasti Bean kaartaessa vanhalla Schauffilla Rävdalan pihaan. Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin Bea tuli ainoastaan hoitamaan Linusta, sillä hänellä itsellään ei ollut ratsastustuntia. Olisi siis loistava tilaisuus harjoitella hevosten käsittelyä, sillä Bea ei ollut hommassa vielä kovinkaan tottunut. Häntä jännitti joka kerta taluttaessa, että hevonen päättää lähteä menemään. Mitä hän siinä tilanteessa voisi muka tehdä - roikkua mukana, vai? Toinen sydämentykytyksiä aiheuttava tehtävä oli kavioiden putsaus. Etenkin takakaviot tuntuivat vaarallisilta, sillä Bea oli lukenut ettei hevosen taakse kannattanut mennä. Se voisi vaikka potkaista.
Bea jätti polkupyöränsä nojaamaan tallin seinää vasten niin, ettei se ollut kenenkään tiellä ja marssi sitten itsevarmasti talliin. Hetkellinen itsevarmuus kuitenkin karisi nopeasti pois, kun Bea huomasi tallin olevan täynnä muita hoitajia, jotka hyppelivät iloisesti sisään tallitupaan. Olivatkohan he jo kokeneita hevostyttöjä? Bea käveli hitaasti tallituvan ovelle, mutta epäröi sitten. Tuskin muut haluaisivat häntä mukaan, heillä oli varmasti jo oma, tiivis porukkansa. Bean silmät tarkentuivat oveen kiinnitettyyn lappuun, jossa mainittiin mahdollisuudesta syötellä hevosia tallin alueella. Se kuulosti paremmalta, Bea viettäisi mielihyvin aikaa Linuksen kanssa.
Tottuneesti Bea käveli tutulle karsinalle, jossa ei tosin näkynyt Linusta sen koommin kuin Puhiakaan. Ei tietenkään - hevosethan olivat tähän aikaan vuodesta laitumella! Bea vilkaisi sisään karsinaan, mutta se ei näyttänyt kaipaavan puhdistusta, joten hän voisi hakea Linuksen saman tien sisälle. Oikeastaan hän voisi taluttaa sen saman tien ulos hoitopuomille, sillä kesäisen aurinkoinen ilma oli liian upea viettää sisällä tallissa. Bea nappasi riimunnarun mukaansa ja lähti kohti laidunta.
Linus oli onneksi helppo tunnistaa laitumelta, sillä siellä ei ollut toista samannäköistä ja kokoista ponia. Muutama poni nosti päätään heinikosta, muttei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota laitumen poikki kävelevään tyttöön. Voi, kunpa se pysyisi paikallaan, Bea ajatteli tuijottaessaan ponia, joka heilutteli tyynesti häntäänsä turpa maata viistäen. Hänen saapuessa Linuksen viereen se nosti päänsä, mutta antoi Bean kiinnittää riimunnarun renkaaseen.
"Hieno poni", Bea sanoi yrittäen rauhoitella lähinnä itseään.
Seuraava haaste oli päästä laitumen portista ulos ponin kanssa, niin ettei kukaan muu hevonen karkaisi samalla. Hän piteli jo nyt kaksin käsin Linuksen riimunnarusta, eikä oikein tiennyt, millä kädellä laitumen portti oli tarkoitus avata. Eihän hän voinut ainakaan ponista päästää irti! Tehtävä osoitteutui kuitenkin luultua helpommaksi, sillä kellään muulla hevosella ei ollut mielessäkään karata vehreän laitumen antimien äärestä, eikä porttia ollut mahdotonta avata ja sulkea yhdellä kädellä. Bea talutti Linuksen hoitopuomille ja sitoi sen kiinni vetosolmulla, jonka oli jälleen kerran oppimut hevoskirjojen sivuilta. Onnistunut laitumelta haku valoi Beaan tervetullutta itseluottamusta ja hän tunsi itsensä taas aavistuksen taitavammaksi.
Kun Linus odotti kiltisti harjauspuomilla, Bea kävi hakemassa satulahuoneesta sen harjat. Hän aikoisi harjata ponin perusteellisesti niin huolellisesti kuin vain ikinä osasi, käyden läpi ainakin ne kaikki harjauksen vaiheet, jotka vain sattui muistamaan. Ensimmäiseksi hän nappaisi käteensä pehmeän harjan, jolla harjaisi ponia pyörivin liikkein. Vai oliko siihen käytettävä harja sittenkin kumisuka? Epäröiden Bea kaivoi puhelimensa esiin taskustaan ja naputteli hakukenttään
hevosen harjaus. Tarkistus tosiaan kannatti, sillä kumisukahan se oli, jolla hevosesta pyöriteltiin pois suurimmat liat. Määrätietoisesti Bea lähti harjaamaan Linusta pyörivin liikkein, tarkkaillen tämän reaktioita sen varalta, jos hän sattuisi harjaamaan liian lujaa.
Ollessaan yksin hoitohevosensa kanssa Bea ei tuntenut oloaan lainkaan niin epävarmaksi ja pelokkaaksi, vaan pystyi jopa nauttimaan olostaan ja harjaamaan Linusta varmoin ottein. Hän osasi kyllä paljon jo teoriassa, eikä hän epäillyt kykyjään yhtä paljon kuin silloin, jos tiesi jonkun katselevan. Linuskin vaikutti nauttivan harjaustuokiosta, sillä se nuokkui kaula pitkänä ja antoi alahuulen roikkua rentona. Jopa kavioiden putsaus tuntui tänään paljon helpommalta kuin aikaisemmin, eivätkä pienet takakaviot pelottaneet Beaa yhtä paljon ulkona kuin pienessä pimeässä karsinassa. Leveä hymy oli kohonnut tytön kasvoille harjauksen tiimellyksessä.
Linus vaikutti siltä, että olisi voinut jäädä nukkumaan harjauspuomille loppupäiväksi, mutta Bea irroitti riimunnarun ja lähti taluttamaan ponia kohti läheistä viheraluetta. Heti nurmelle päästyään ruunikko laski turpansa maahan ja alkoi hamuilla ruohonkorsia. Bea seisoskeli Linuksen vieressä, sivellen sen kyljen pehmeää karvaa. Hänestä oli mukavaa katsella, kuinka ruohotupsut katosivat ponin suuhun samaa tahtia kun se liikutteli huuliaan. Bealla ei ollut aavistustakaan, mikä olisi hyvä aika syötellä hevosta. Varmaankin niin kauan, kuin hän itse jaksaisi, sillä söisihän poni laitumellakin jatkuvasti samaa ruohoa. Tunnit alkaisivat kuitenkin piakkoin, joten ainakin hyvissä ajoin ennen sitä Linus pitäisi viedä talliin, jotta ratsastaja ehtisi varustaa sen. Bea mietti, mahtaisiko uskaltaa tarjota apua. Luultavasti ratsastaja olisi kuitenkin kokeneempi kuin hän, eikä hän halunnut vaikuttaa siltä, että tietäisi paremmin vain, koska oli hoitaja. Ehkä hän jäisi talliin tarkkailemaan tilannetta ja lähtisi kotiin, jos ratsastaja vaikutti pärjäävän hyvin.
Kun ratsastajia alkoi valua tallin pihaan Bea talutti Linuksen karsinaansa ja irroitti riimunnarun. Päivä oli ollut todella mukava ja hän oli viihtynyt hyvin Linuksen kanssa. Onneksi tyttö sai hoitoponikseen juuri tämän ruunan, sillä parempaa ponia Bea ei olisi voinut toivoa. Viimein ratsastaja saapui Linuksen karsinalle.
"Tarvitsetko apua?" Bea kysyi nopeasti, ennen kuin ehtisi jänistää. "Harjasin sen jo aiemmin, mutta voit harjata myös jos haluat", brunette jatkoi ujosti.
"Kiitos, pärjään kyllä", ratsastaja sanoi hymyillen. Bea nyökkäsi ja jätti ratsastajan kahden ponin kanssa. Tietenkään hän ei tarvinnut apua, olihan Linus kiltti ja helppo. Bea hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti polkemaan kohti kotia. Ehkä ensi kerralla hän uskaltaisi puhua jopa jonkun muun hoitajan kanssa.